Yksittäiset pienemmät järvet

Haukilammi on kapea, melko pieni järvi Kymijoen vesistöalueella Vedentaustan ja Särkijärven läheisyydessä. Järven pinta-ala on noin 8 hehtaaria. Vedenlaadun seurantaa järvellä on ollut vuodesta 1987.

Vuonna 1998 järvellä on tehty myös kasvillisuuskartoitus. Kartoituksessa Haukilammin kasvillisuus todettiin rehevähköksi. Rantoja ympäröi sammalen päällä kasvava järviruovikko, jonka seassa oli myös järvikaislaa, saroja, kurjenjalkaa ja mataroita. Ulpukoiden ja lumpeiden joukossa kasvoi myös uistinvitaa. Pienempiä kasvustoja muodostivat suoputki, myrkkykeiso ja vuohennokka.

Iso-Kelkute on tummavetinen suojärvi Iso-Äiniöllä aivan Padasjoen rajalla. Järven pinta-ala on 22 hehtaaria ja kokonaissyvyys 12 metriä.

Kasvillisuuskartoituksessa vuodelta 1998 todetaan, että vesikasvillisuus Iso-Kelkutteella on melko niukkaa. Rannoilla kasvoi kapealti saraikkoa ja järvikortetta. Muita havaittuja kasveja olivat järviruoko, suoputki, myrkkykeiso, suovehka sekä vähäisessä määrin ulpukka ja lumme.

Keskinen on kahteen altaaseen Huokostenpohjaan ja Viljastenpohjaan jakautuva järvi Kopsuon Vuorenmyllyn kylässä. Järven pinta-ala on 52 hehtaaria ja suurin syvyys on 20 metriä, sen valuma-alueella on pääasiassa metsää ja pieniä suoalueita. Järveltä on otettu näytteitä vuodesta 1988, näytteet on otettu loppukesällä.

Kasvillisuuskartoituksessa vuonna 1998 Huokostenpohjan rannoilla kasvoi järviruokoa ja ruovikon joukossa kaislaa sekä saraa. Lummetta ja ulpukkaa esiintyi, mutta muuten kelluslehtisten osuus kasvillisuudesta oli vähäinen. Viljastenpohja on syvempi kuin Huokostenpohja, mikä näkyy kapeampana kasvillisuusvyöhykkeenä. Myös Viljastenpohjassa vallitsevina lajeina ovat järviruoko ja sarat. Eteläisimmässä pohjukassa kasvoi hieman vehkaa, uistinvitaa, palpakkoa, pikkuvesitähteä sekä mataraa, kurjenjalkaa ja rantaminttua. Yleisilmeeltään kasvillisuus on niukkaa. Järvikaislaa kasvoi vain pohjoisosassa, jonne se on muodostanut kasvuston vesialueen keskelle.

Kurisjärvi on pieni järvi Mustjärven alueella. Järven kokonaissyvyys on noin 6 metriä. Järven rannoilla on metsää ja peltoja, ranta-asutusta ei tällä hetkellä ole.

Kyynätjärvi on kapea pieni järvi Kopsuon kylässä. Järven pinta-ala on 13 hehtaaria ja kokonaissyvyys 8,5 metriä.  Kuormitusta järveen tulee lähinnä valuma-alueen pelloilta.

Kasvillisuuskartoitus on tehty vuonna 1998 ja silloin rannoilla kasvoi runsaasti järviruokoa ja paikoin löytyi myös saroja ja järvikortekasvustoja. Siellä täällä kasvaa lumpeita, ulpukoita ja uistinvitaa. Pohjoisrannalla on myös pieni luhtakuusioesiintymä. Järveltä on otettu näytteitä vuodesta 1990.

Maalammin pinta-ala on 27 hehtaaria ja maksimisyvyys 14 metriä. Maalammi jakautuu kahdeksi kapean salmen toisistaan erottamaksi altaaksi. Järven pohjoisosa on syvä ja karuhko, kun taas eteläosa on matala ja rehevä. Järvestä on otettu vesinäytteitä vuodesta 1989.

Kasvillisuuskartoitus Maalammille on tehty vuonna 1998. Pohjoisrannassa kasvoi järviruokoa ja kaikilla rannoilla kasvoi kapealti järvikortetta ja saroja sekä vähän terttualpia ja siimapalpakkoa. Pohjukoissa kortetta kasvoi runsaammin ja siellä täällä myös järvikaislaa. Rantojen läheisyydessä oli lumme- ja ulpukkakasvustoja. Eteläosassa oli yksi keltakurjenmiekkaesiintymä.
Eteläisen altaan keskisyvyys on noin 3 metriä ja se on kasvillisuudeltaan melko rehevä. Altaan rannat olivat ruovikkoa. Se oli runsaimmillaan aivan eteläreunassa, missä sijaitsi myös runsain lumme-esiintymä. Lummetta esiintyi myös pieninä lauttoina keskellä allasta. Länsirannalla kasvoi paljon siimapalpakkoa ja ulpukkaa ja jonkin verran järvikortetta. Paikoin rannalle oli istutettu osmankäämiä ja keltakurjenmiekkaa.

Matjärvi sijaitsee Asikkalan sekä Hollolan ja Hämeenkosken entisen rajan risteyskohdassa. Rehevän ja matalan Matjärven pinta-ala on 47 hehtaaria ja suurin syvyys alle 3 m. Matjärvi on merkittävä lintualue ja lintujen muutonaikainen tarkkailupaikka. Järveä uhkaa umpeen kasvaminen.

Mustjärvi on pienikokoinen järvi Mustjärven kylässä. Järven pinta-ala on 15 hehtaaria ja sen kokonaissyvyys on 4,5 metriä.

Kasvillisuuskartoituksessa vuonna 1998 järvellä havaittiin runsasravinteisuudesta kertovaa kapealehtiosmankäämiä laajoina kasvustoina ympäri järveä. Myös järviruokoa, järvikaislaa, lummetta, ulpukkaa ja uistinvitaa oli runsaasti. Paikoin kasvaa kiehkuraärviää, ratamosarpiota, jokileinikkiä ja korpi-imarretta. Mustjärvi laskee Paljärveen, joka vaikuttaa siten myös Paljärven kuormitukseen. Järvestä on otettu näytteitä vuodesta 1977.

Mustjärvi on pieni, syvä tummavetinen suolampi, joka sijaitsee Kurhila-Viitailan seudulla. Järven pinta-ala on 16 hehtaaria ja kokonaissyvyys on 18 metriä. Valuma-alue on pääasiassa suota ja metsää.

Kasvillisuuskartoitus tehtiin vuonna 1998 ja siinä todettiin, että kasvillisuus oli niukkaa. Rantoja reunustivat harvahkot sara- ja ulpukkakasvustot. Järvellä esiintyi myös harvakseltaan lummetta, suovehkaa, järviruokoa ja terttualpia. Järvellä on otettu näytteitä vuodesta 1988.

Myllyjärvi sijaitsee Vuorenmyllyn kylän kupeessa. Järven pinta-ala on 10,6 hehtaaria, se on 600 metriä pitkä ja 350 metriä leveä. Sen valuma-alueella on metsää ja ranta-asutusta.

Kesällä 2020 Myllyjärven pohja on ollut täysin hapeton ja vesi on haissut rikkivedylle. Ne ovat merkkejä sisäisestä kuormituksesta ja järven rehevöitymisestä.

Nahila on järvi Urajärvellä ja se sijoittuu osin Lahden Nastolan puolelle. Järven pinta-ala on 16 hehtaaria ja sen kokonaissyvyys on 5,5 metriä.

Kasvillisuuskartoituksessa vuonna 1998 havaittiin, että järviruoko muodosti laajoja kasvustoja ja ruovikon reunassa kasvoi paljon uistinvitaa ja siimapalpakkoa. Muutamissa kohdin ruokovyöhyke muuttui saraikoksi, jonka reunassa kasvoi suoputkia ja ranta-alpia. Muita havaittuja lajeja olivat ahvenvita, isovesiherne, järvikorte harvalukuisena, kiehkuraärviä ja järvisätkin.

Omennus on soiden ympäröimä pieni 7 hehtaarin lampi Urajärventien läheisyydessä. Sen keskisyvyys on 1,2 mertriä ja syvimmilläänkin vain 2,5 metriä.

Lampi on vuoden 1998 kasvillisuuskartoituksen mukaan soistunut vanhasta rantaviivasta 5-10 metriä keskustaansa päin. Rahkasammalen päällä kasvava saraikko kiersi koko lammen ympäri. Saraikon reunassa kasvoi kapealti kurjenjalkaa ja paikoitellen esiintyi järvikortetta, järviruokoa ja osmankäämiä. Lumpeet reunustivat saraikkoa koko lammen ympäri.

Paljärvi sijaitsee Mustjärvellä. Järven pinta-ala on 67 hehtaaria ja kokonaissyvyys on 15,8 metriä. Rannat syvenevät suurimmassa osassa järveä nopeasti, joten kasvillisuusvyöhyke on varsin kapea.

Paljärven kuntoa tarkkaillaan ja järveä on kunnostettu ranta-asukkaiden perustaman Paljärven hyväksi ry:n toimesta.

Perlammi on pieni soistuvarantainen lampi, jonka veden vaihtuvuus on kuitenkin hyvä. Se on noin 3,8 hehtaaria ja sen valuma-alueella on peltoa ja ranta-asutusta.

Kasvillisuuskartoituksessa vuodelta 1998 todetaan, että vesikasvillisuus lammella on erittäin rikasta. Lampea ympäröi sammalen päällä kasvava saravyöhyke. Saran joukossa oli myös vihvilöitä. Umpeenkasvanut alue ulottui pisimmälle lammen eteläreunassa. Paikoin esiintyi myös tiheitä järviruokokasvustoja sekä järvikortteikkoja. Uistinvita muodosti lammella runsaita kasvustoja ja myös iso- ja pikkuvesiheinää esiintyi runsaasti. Siimapalpakkoa, löytyi muutamasta paikasta. Lumpeita ja ulpukkaa kasvoi varsin paljon ympäri lampea. Lammella kasvaa paikoitellen kurjenjalkaa, suoputkea, myrkkykeisoa, korpikaislaa, ratamosarpiota sekä raatetta. Itärannassa lähteisen ojan purkautumispaikassa kasvoi korpi-imarretta, ärviöitä ja vesikuusta. Pohjassa kasvoi näkinsammalta.

Pitkälammi on Urajärvellä sijaitseva 3,25 hehtaarin kokoinen ja banaanin muotoinen pieni järvi. Sen valuma-alueella on metsää ja ranta-asutusta.

Pitkälammi otettiin järvien tilan tarkkailuohjelmaan vuonna 2020. Fysikaalisten ja kemiallisten tutkimusten perusteella Pitkälammin ekologinen tila on välttävä: alusvesi oli täysin hapetonta, klorofylli-a sekä typpi- ja fosforipitoisuudet olivat koholla.

Pukalajärvi on pienehkö järvi Viitailassa ja se sijaitsee Vesijärven valuma-alueella. Pukalajärven valuma-alueen pinta-ala on 120 hehtaaria. Järven pinta-ala on 32 hehtaaria ja kokonaissyvyys on 6 metriä. Veden viipymä järvessä on suhteellisen pitkä n. 2 vuotta. Järven länsi- ja pohjoisranta ovat suota ja metsää. Valuma-alueen maaperä koostuu sora- ja hiekkaharjuista, kalliosta sekä turvealueista.

Pukalanjärvi on alunperin ollut vedenjakajajärvi ja sitä on käytetty pellavan liotukseen. Vedenpintaa on laskettu vuonna 1955 ja sen jälkeen järvi on laskenut Kivisojaa pitkin Häränsilmäojaan, josta edelleen Vesijärveen. Etenkin järven pohjoispuolella on suuria suoalueita, joiden ojitukset aloitettiin vuonna 1965. Ojituksia jatkettiin 1990-luvun alkuun. Ojat johdettiin suoraan järveen, jonka seurauksena järven pohjalle on kertynyt paikoitellen ainakin 2 metrin humuskerros. Pukalanjärven ongelma onkin suuri humuspitoisuus.

Järvellä ensimmäinen perustutkimus on tehty vuonna 1976. Jo silloin järven planktonkuva oli sinilevävaltainen. Järvellä on sen jälkeen havaittu lähes vuosittain sinileväkukintoja. Järven tilaa on vuoden 1976 jälkeen seurattu säännöllisesti. Kokonaisfosfori- ja klorofylliarvot ovat olleet ajoittain koholla ja limalevää on ajoittain ollut runsaasti. Vuoden 1998 kasvillisuuskartoituksen mukaan järven kasvillisuus on karuhkoa, pääasiassa saraikkoa.

Järvellä on suoritettu kalaston kunnostusta vuosina 1997 ja 1998. Ohranolkikunnostusta on tehty 2006 ja 2019.

Pursijärvi on metsäjärvi Vuorenmyllyn alueella. Järven pinta-ala on vajaat 20 hehtaaria ja sen kokonaissyvyys on 8 metriä.

Järvellä vuonna 1998 tehdyssä kasvillisuuskartoituksessa todettiin, että suovesien vaikutus on nähtävissä raatteen esiintymisenä järven lounaisrannalla. Järveä ympäröi harvakasvuinen järviruovikko, jonka seassa kasvaa myös kaislaa. Ulpukkaa, lummetta ja uistinvitaa esiintyi harvakseltaan. Vähäravinteisuudesta kertovaa ruskoärviää kasvoi useissa paikoissa ympäri järveä.

Pyhäjärvi sijaitsee Vedentaustan kylällä. Järven pinta-ala on 85 hehtaaria ja koknaissyvyys 9,5 metriä. Valuma-alueen pinta-ala on noin 11 km2 ja se on pääosin metsää. Peltojen ja niittyjen osuus valuma-alueesta on lähes 20%. Pyhäjärven vedenpintaa on laskettu 1920- ja 1960-luvulla, jonka seurauksena entinen Vähänpäänlahti on erottunut omaksi kokonaisuudekseen. Järvellä on otettu näytteitä 1970-luvun lopulta.

Kasvillisuuskartoitus tehtiin vuonna 1998. Järviruoko ja -kaisla muodostivat tiheitä kasvustoja ympäri järven ja myös lummetta, ulpukkaa ja uistinvitaa esiintyi runsaasti. Paikoin kasvoi ahvenvitaa, järvikortetta, suovehkaa, raatetta, vesitatarta sekä runsasravinteisuudesta kertovaa kapealehtiosmankäämiä. Isovesiherne oli erityisesti Sulunpohjassa yleinen. Alueella esiintyi lisäksi kiehkuraärviää, pikkupalpakkoa ja kilpukkaa, jotka ovat kaikki rehevien vesien kasveja. Sulunpohjasta löytyi myös vesikuusta, rantayrttiä ja otalehtivitaa.

Ruokopuolinen on keskiravinteinen järvi Urajärvellä. Järven pinta-ala on 21 hehtaaria ja sen kokonaissyvyys on 13,5 metriä, valuma-alue käsittää suurimmaksi osaksi metsää. 

Vuonna 1998 järvellä tehtiin kasvillisuuskartoitus. Kasvillisuus oli vähäistä kallio- ja kivikkorannoilla. Pohjoisosan pohjukat ja saarten ympärykset olivat runsaan järviruokokasvuston peittämiä ja paikoin kasvoi myös järvikortetta. Muuten rannoilla kasvoi kapealti saroja ja terttualpia. Pohjoisrannan matalassa osassa kasvaa myös melko runsaasti lummetta sekä paikoin ulpukkaa ja uistinvitaa. Järviruokokasvusto yltää pari metriä maalle matalassa pohjoisrannassa. Raatetta, suoputkea, luhtavuohennokkaa, suopursua, kurjenjalkaa sekä paatsamaa esiintyy paikoin.

Sorvanen on jyrkkärantainen pieni järvi Rutalahden kylässä. Metsäisien rantojen ympäröimän järven kokonaissyvyys on 11,5 metriä.

Kasvillisuuskartoituksessa vuodelta 1998 todetaan, että järven kasvillisuus on yleisilmeeltään karua, lukuun ottamatta eteläpäätä, jossa kasvaa runsaasti lummetta ja uistinvitaa, pohjukoissa on järviruokoa. Ruokojen lomassa kasvaa järvikortetta ja paikoin järvikaislaa. Rannan tuntumassa kasvaa raatetta, suopursua, terttualpia, suoputkea, kurjenjalkaa ja siellä täällä luhtavuohennokkaa.

Särkijärven pinta-ala on 8,7 ha ja rantaviivaa on 1,3 km. Järvi sijaitsee Särkijärven kylällä.

Säynätjärvi on kapea noin kolme kilometriä pitkä järvi. Järven pinta-ala on noin 82 hehtaaria ja sen kokonaissyvyys on 14,2 metriä.

Kasvillisuuskartoituksessa vuodelta 1998 todetaan kasvillisuuden kuvastavan melko karua järveä. Järvellä kasvaa mm. vähäravinteisuudesta kertovaa ruskoärviää sekä nuottaruohoa. Eteläisimmässä ja pohjoisimmassa kärjessä kasvillisuus on runsainta ja rannoilla kasvaa kapealla vyöhykkeellä järviruokoa, saraa, kortetta, terttualpia, raatetta, kurjenjalkaa, uistinvitaa, ahvenvitaa, lummetta ja ulpukkaa. Runsaamman kasvillisuuden alueilla kasvaa lisäksi siimapalpakkoa ja ratamosarpiota.

Taivatlammen pinta-ala on 3,3 hehtaaria. Se on 500 metriä pitkä, 100 metriä leveä ja syvimmillään noin 5 metriä. Se sijaitsee Päijänteen Huonpohjan ja Ruotsalaisen Taipaleenpohjan välissä ja sen valuma-alueella on metsää sekä ranta-asutusta.  

Taivatlammista otettiin näytteet ensimmäistä kertaa kesällä 2021.

Tyystjärvi on pienehkö järvi Kalkkisten kylässä, sen pinta-ala on noin 13 hehtaaria ja kokonaissyvyys 11,4 metriä.

Kasvillisuuskartoituksessa vuodelta 1998 kerrotaan järveä ympäröivän muutaman metrin rahkasammalkasvuston, jonka päällä ja reunassa kasvoi järviruokoa, järvikaislaa sekä kurjenjalkaa. Siellä täällä kasvoi lummetta ja ulpukkaa, samoin uistinvitaa ja palpakkoa. Järvikortetta ja suovehkaa esiintyi muutamassa paikassa vähän, myös rantakukkaa esiintyi muutamia yksilöitä.

Urajärvi on suuri järvi, jonka pinta-ala on 444 hehtaaria. Järven kokonaissyvyys on 15 metriä. Urajärvi on lähdepohjainen järvi, joka on vedenlaadultaan hyvin poikkeuksellinen. Se on karu, melko kirkasvetinen, mutta silti happamuudeltaan emäksinen.

Urajärvellä on tehty kasvillisuuskartoitus vuonna 1995 ja sen perusteella järven kasvillisuus oli yleisilmeeltään melko niukkaa. Järvellä esiintyi runsaasti nuottaruohoa, joka on vähäravinteisuuden ilmentäjälaji. Järviruokoa ja kelluslehtisiä oli vain harvoissa paikoissa. Rannan läheisyydessä kasvoi myös vähäravinteisissa vesissä viihtyvää kertovaa ruskoärviää. Urajärvellä on tehty kalataloudellisia hoitotoimenpiteitä.

Urajärvi on Natura 2000 -aluetta ja nykyään sen seurantaa ja hoitoa tehdään Hämeen ELY-keskuksen toimesta.

Vähä Hopealammi on pieni, alle viiden hehtaarin kokoinen, järvi. Se on syvimmillään reilu kuusi metriä syvä. Vähä Hopealammin valuma-alueella on metsää, ojitettuja soita sekä ranta-asutusta. Vähä Hopelammiin laskee myös oja Hopealammilta, joka on 60-luvun jälkeen suurelta osin kasvanut umpeen.

Vähä Hopealammilta otettiin näytteet ensimmäistä kertaa kesällä 2021.

Vähä-Kerjärvi on pieni järvi Kalkkisten alueella. Sen pinta-ala on 1,8 hehtaaria.

Vähä-Paljärvi on melko pieni järvi, joka kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen ja on osa Paljärven valuma-aluetta. Järven pinta-ala on noin 7 hehtaaria ja sen kokonaissyvyys on noin 6 metriä.

Ylinen-Kihlua on pieni järvi Iso-Äiniön alueella. Järven vesi laskee Keskisen Kihluan kautta Aliseen Kihluaan.

Äinäjärvi on latvajärvi, jonka valuma-alueen maaperä on moreenia ja suomaata. Tästä syystä järven vesi on melko hapanta. Äinäjärven pinta-ala on 47 hehtaaria ja sen kokonaissyvyys on noin 10 metriä.

Kasvillisuuskartoituksessa vuodelta 1998 todetaan, että järven kasvillisuus on melko vähäistä ja valtalajina esiintyy järvikortetta. Järviruokoa ja järvikaislaa kasvaa siellä täällä. Lummetta ja ulpukkaa oli melko vähän ja rannoilla kasvoi terttualpia ja ranta-alpia. Järvellä esiintyi runsaasti nuottaruohoa, joka on vähäravinteisen veden ilmentäjälaji.